TALOUSRIKOS

Tältä sivulta löydät perustietoa talousrikoksista. Voit myös ottaa yhteyttä talousrikosoikeudenkäyntejä hoitavaan lakimieheen, jos sinulla on toimeksianto talousrikoksiin liittyen, ja tarvitset pätevän lakimiehen rakentamaan puolustuksesi.

Sivuilla esitetyt seikat eivät itsessään muodosta oikeudellista neuvontaa, eikä sivujen laatija vastaa tietojen oikeudellisuudesta.

Verorikokset

Yleistä
Veropetos
Veropetos ja väärä tieto
Veropetos ja tietojen salaaminen
Veropetos laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden
Veropetos muuten petollisesti tehtynä
Törkeä veropetos
Lievä veropetos
Verorikkomus
Oikeuskäytäntöä

Yleistä

Väitetyt vältetyt verot ovat usein talousrikosoikeudenkäynneissä keskeisessä asemassa. Usein talousrikosoikeudenkäynneissä vaaditaan mittavia taloudellisia korvauksia liittyen juuri väitettyihin vältettyihin veroihin.

Verorikokset edellyttävät tekijän tahallisuutta. Jotta verorikoksista voidaan tuomita, tulisi näyttää, että tekijä on ollut tietoinen teon oikeudenvastaisuudesta ja rikoksen tunnusmerkistötekijöistä. Tekijän on tullut mieltää säädettyjen seurauksien syntymismahdollisuus ja ettei kyseeseen tule mikään rikoslaissa säädetty oikeuttamisperuste. Tahallisuus ei kuitenkaan edellytä, että tekijä olisi yksityiskohtaisesti selvillä rikkomastaan verosäädöksestä.

Edellytyksenä on, että menettelyllä on vältetty tai pyritty välttämään veron määräämistä. Tämä voi ilmetä veron määräämisenä liian alhaisena, veron jäämisenä kokonaan määräämättä, tai veron aiheettomana palauttamisena.

Veropetos

Veropetoksesta säädetään rikoslain 29 luvun 1 pykälässä. Veropetoksesta voidaan tuomita tekijä, Joka antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai muuten petollisesti aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen, tai sen määräämisen liian alhaiseksi, tai veron aiheettoman palauttamisen.

Kuten säännöksestä ilmenee, myös veropetoksen yritys on rinnastettu tunnusmerkistössä täytettyyn tekoon. Veropetos voidaan suorittaa lainsäännöksen mukaan neljällä eri menettelyllä. Veropetos voidaan siten lukea syyksi, jos tekijä antaa viranomaiselle veron määräämisen vaikuttavan väärän tiedon, salaa verotuksen kannalta olennaisia tietoja, laiminlyö verotukseen liittyvien ilmoitusten antamisen, tai muuten petollisesti aiheuttaa veron määräämisen liian alhaiseksi, tai saa ylimääräistä veron palautusta.

Rangaistusasteikko veropetoksessa on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Veropetos ja väärä tieto

Kuten edellä on mainittu, veropetokseen voi syyllistyä antamalla viranomaiselle väärää tietoa. Käytännössä veropetos usein tehdään juuri antamalla veron määräämisen perusteeksi veroviranomaiselle väärää tietoa, josta seuraa veron määrääminen verovelvolliselle liian alhaisena. Lähtökohta on, että verovelvollinen vastaa antamiensa tietojen oikeellisuudesta. Usein veroviranomaiselle annettu väärä tieto liittyy saadun tulon määrään, vähennyksiin, arvonlisäverollisen myynnin määrään ja vähennyksiin, ja etenkin ennakkoperinnässä maksettujen palkkojen määrään. Liike-elämässä on usein myös esiintynyt tapauksia, joissa useiden yritysten välillä pyritään ohjaamaan tulot eri yrityksiin ja menot taas eri yrityksiin. Näin pyritään saamaan verotuksen kohteeksi sellainen yritys, jolla ei ole käytännössä tuloja eikä varallisuutta.

Arvonlisäverotuksen yhteydessä ilmeneviin veropetoksiin liittyy usein niin sanottua kuittikauppaa. Tyypillisesti tällöin annetaan vääränsisältöisiä ilmoituksia liiketoiminnan kuluista. Kuittikauppayritys myy esimerkiksi totuudenvastaisia laskuja, joilla ostaja yritys kykenee paikkaamaan pimeinä maksettuja palkkoja kirjanpidossa ja myös vähentämään omaa arvonlisäveron määräänsä.

Veropetos ja tietojen salaaminen

Veropetosta koskevassa säännöksessä on määritelty toiseksi tavaksi syyllistyä veropetokseen verotuksen kannalta olennaisten tietojen salaaminen. Salaaminen on kytketty verotusta varten annettavaan ilmoitukseen. Käytännössä usein kyseeseen tulee yksityisen tai yrityksen antama veroilmoitus. Tietoja voidaan salata myös esimerkiksi veroviranomaiselle lähetyssä kirjeessä tai eri verotukseen liittyvissä valituskirjelmissä. Veropetos tunnusmerkistöä sovellettaessa tuomioistuimessa, yleisemmin syyttäjä väittää veropetoksesta syytetyn henkilön antaneen vääriä tietoja veron määräämiseen vaikuttaneista seikoista, kuin salanneen tietoja.

Veropetos laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden

Veropetossäännöksen kolmannessa kohdassa säädetään niin sanotusta passiivisesta veropetoksesta. Kyseisen kohdan soveltaminen on talousrikoksia koskevassa oikeuskäytännössä verrattain yleistä. Sovellettaessa kyseistä kohtaa on kyse usein epäillystä harmaasta taloudesta. Tekijänä ko. kohdan mukaan pidetään henkilöä, joka laiminlyö senkaltaisen verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle. Tekijänä voi olla verovelvollinen, hänen edustajansa taikka myös sivullinen. Myös sovellettaessa passiivista veropetossäännöstä, edellytetään veron välttämistarkoitusta. Hallituksen esityksestä (HE 16/1997) on kuitenkin pääteltävissä, että unohduksesta tai epäsosiaalisesta elämästä johtuvat laiminlyönnit on lähtökohtaisesti rajattu kyseisen säännöksen ulkopuolelle. Toinen asia on, miten tällainen väite menestyy käytännössä tuomioistuimessa.

Jotta passiivinen veropetos voitaisiin lukea syyksi, tulee laiminlyönnillä olla merkitystä veron määräämiselle. Monissa verotusta koskevissa laeissa on säädetty lukuisia velvollisuuksia antaa eri ilmoituksia verottajalle. Esimerkkeinä ilmoitusvelvollisuudesta voidaan mainita esimerkiksi arvonlisäverolaissa säädetyt aloittamis-, lopettamis- ja valvontailmoitukset, ennakkoperintälaissa säädetyt valvonta- ja vuosi-ilmoitukset, ja verotusmenettelylaissa säädetyt ilmoitusvelvollisuudet liittyen veroilmoitukseen ja veroehdotukseen.

Veropetos muuten petollisesti tehtynä

Veropetossäännöksen neljännessä kohdassa on säädetty, että veropetos voidaan tehdä myös muuten petollisesti. Kyseinen säännös on varsin avoin ja siten pelkästä lain kohdan sanamuodosta on vaikea päätellä kyseisen kohdan tarkkaa soveltamisalaa. Kyseinen tekotapatunnusmerkki onkin otettu lakiin, koska etukäteen on hankala päätellä minkälaisia eri veron välttämiskeinoja verovelvolliset kehittävät. Lainsäätäjä on katsonut, että konkreettisilla tekotapojen kuvauksilla on mahdotonta kattaa kaikkea verotukseen liittyvää rikollista toimintaa.

Törkeä veropetos

Rikoslain 29 luvun 2 pykälässä säädetään veropetoksen törkeästä tekomuodosta. Lainkohdan mukaan rikoksen tekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta, Jos veropetoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Mitään tarkkaa euromäärää ei ole säädetty. Kuitenkin oikeuskäytännöstä on pääteltävissä, että noin 15 000-20 000 euroa tavoiteltuna hyötynä alkaa olla lainsäätäjän tarkoittama huomattava taloudellinen hyöty. Erityisen suunnitelmallisena tekoa voidaan pitää, jos tekoon on uhrattu paljon aikaa, resursseja ja ammattitaitoa. Lukuisat valeoikeustoimet tai kirjanpitoon merkityt todellisuutta vastaamattomat tositteet ja kirjaukset ilmentävät myös usein teon erityistä suunnitelmallisuutta.

Törkeän veropetoksen rangaistusasteikko on rikoslain törkeiden tekomuotojen mukaisesti neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta.

Lievä veropetos

Rikoslain 29 luvun 3 pykälässä on säädetty lievästä veropetoksesta. Lainkohdan mukaan rikoksentekijä voidaan tuomita lievästä veropetoksesta, jos veropetos on huomioon ottaen tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Sovellettaessa lievää veropetosta koskevaa pykälää, ratkaisevaa on käytännössä vältetyn veron alhainen määrä.

Rangaistukseksi lievästä veropetoksesta voidaan tuomita sakkoa.

Verorikkomus

Rikoslain 29 luvun 4 pykälässä on säädetty verorikkomuksesta. Säädöksellä on lähinnä pyritty varmistamaan oma-aloitteisesti verottajalle tilitettävien verojen oikea-aikainen maksu. Verorikkomukseen voi syyllistyä vain maksukykyinen verovelvollinen. Verorikkomuksen syyksilukemiseen edellytetään myös tekijän hyötymistarkoitusta. Siten verorikkomuksen tunnusmerkistö ei täyty, jos laiminlyönti tilittää vero on tapahtunut maksukyvyttömyystilanteessa.

Jos tekoa ei ole rangaistava veropetoksena voidaan verorikkomuksesta tuomita henkilö, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksen, lähdeveron tai tilitettävän varainsiirtoveron, kalenterikuukaudelta lasketun liikevaihtoveron tai vastaavan eräistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron, tilitettävän arvonlisäveron, tai työnantajan sosiaaliturvamaksun.

Lainkohdan lopussa on säädetty, että verorikkomuksena ei kuitenkaan pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu. Verorikkomuksesta voidaan myös lain mukaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos veron korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.

Rangaistukseksi verorikkomuksesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Oikeuskäytäntöä

KKO 2007:102

Ammatinharjoittaja oli neljänä perättäisenä verovuotena jättänyt veroilmoituksissaan ilmoittamatta osan tuloistaan. Hänen menettelyään pidettiin yhtenä rikoksena.

KKO 2007:84

Henkilö oli saapuessaan omistamallaan henkilöautolla maahan veroa välttääkseen jättänyt tulliselvityksessä ilmoittamatta autoon kätkemänsä hopeaketjut. Katsottiin, että autoa oli käytetty veropetoksen tekemisessä rikoksentekovälineenä, mutta menettämisseuraamuksen tuomitsemista ei voitu pitää tarpeellisena.

KKO 2005:114

Henkilö ja hänen puolisonsa olivat toimineet uskottuina miehinä henkilön isän jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa. Molemmat olivat jättäneet perukirjaan merkitsemättä tietämänsä, perittävälle hänen kuollessaan kuuluneet pankkitilillä olleet rahavarat. Tämän vuoksi perintövero koko jäämistöstä oli määrätty liian alhaiseksi. Koska kyseiset henkilöt olivat olennaisesti vaikuttaneet siihen, että varat jätettiin perukirjaan merkitsemättä, heidät tuomittiin veropetoksesta tekijöinä.

KKO 2004:134

Henkilön syyksi oli luettu veropetos sillä perusteella, että hän oli ilmoittanut hallinnoimansa yhtiön puolesta antamissaan arvonlisäveroilmoituksissa virheellisiä tietoja, joiden johdosta yhtiön maksettava arvonlisävero oli jäänyt liian alhaiseksi. Hänet oli myös velvoitettu korvaamaan valtiolle näin aiheuttamansa vahinko.

Kyseinen henkilö oli myös ottanut arvonlisäverojen tilittämättä jättämisen johdosta yhtiölle jääneitä varoja omaan käyttöönsä, mutta jättänyt ne ilmoittamatta henkilökohtaisessa verotuksessaan. Henkilön katsottiin tältä osin syyllistyneen hänen syykseen erikseen luettavaan veropetokseen. Hänen katsottiin olevan velvollinen korvaamaan myös siitä aiheutuneen vahingon.